Se rakkain lelu

Poni nykykunnossa.

Nyt on korkea aika esitellä Papulle erittäin tärkeä asia, nimeltään Poni. Se on pieni pehmoponi, jonka Papu sai marraskuun lopussa, kun oli ollut meillä vain viikon tai pari. Nopeassa ajassa siitä tuli Papulle älyttömän tärkeä <3

Poni on alunperin peräisin kaveriltani Fridalta, joka oli saanut pehmolelun pienenä lapsena. Hän toi sen koulumme joulumyyjäisiin palkinnoksi. Kaverini Maiju voitti sen ja antoi sen Papulle. Heti kun menin kotiin ja näytin Ponia Papulle, sen silmät kiilsivät ja se nappasi ponin äkkiä ja rupesi leikkimään sillä tavalliseen tapaan.

Jossain vaiheessa alkoi se, että aina välillä ruuan jälkeen Papu otti Ponin pään suuhunsa ja piti sitä siinä, kietoi tassunsa sen ympärille ja saattoi olla siinä ties kuinka kauan. Papu alkoi tehdä tätä yhä useemmin ja nykyään joka ruokailun tai namien saamisen jälkeen se menee tekemään tätä samaa; siis aina kun sillä on oikein hyvä mieli.

Noin puolen vuoden iässä Papu alkoi myös nylkyttää Ponia - lähes joka päivä, olihan se juuri sopivan kokoinen Papun partneriksi. Kun Poni kävi liian pieneksi, sai hän itseäänkin isomman koirapehmolelun, 'Luppakorvan' ja alkoi nylkytellä sitä, Poni saa nykyään vai hellää kohtelua.

Siltä on jouduttu leikkaamaan pois häntä, harja ja tassukarvoja ja se on muutenkin nykyään aivan järkyttävän likainen. Mutta ei sitä sovi pestä, tai se ei ole enää se sama Poni <3

Ponin ja Papun yhteisoloa joskus
alkuaikoina.